Pretty Cripple -näyttelystä on tänään juttu Tartu Postimees -lehden kulttuurisivulla. Juttuun voi tutustua myös verkossa.

1449257.jpg

Artikkelin käännös, josta kiitokset Sülvi Sarapuulle
Tartu Postimees 9.4.2008

Jenni-Juulian siipirikon/rämpylän tarina

Viimeisiä päiviä on Y-galleriassa esillä Suomalaisen tekstiilitaitelijan Jenni-Juulia Wallinheimon näyttely Pritty Cripple, viroksi "Kena Sant" -kaunis siipirikko, johon sisään tullessa avautuu vaaleanpunainen, ihana ja turvallinen ympäristö.

Sellainen vaaleanpunapitsinen maailma on itsessään jo virhe ilmiö, mutta teosten yksityiskohtiin paneutujaa näyttely ei jätä koskettamatta.

Ensisijaisesti on taiteilija ajatellut vammaisia kävijoitä. Teostekstit ja näyttelymateriaalit on tekstattu myös pistekirjoitukselle ja tekstit ovat saavutettavia pyörätuolin käyttäjälle.

Rakensimme gallerian pihanpuoleiselle ovelle luiskan, että myös pyörätuolin käyttäjät pääsisivät tutustumaan näyttelyyn. Nyt saa sitä käyttää jatkossakin.

Tarttukaa tilaisuuteen!

Kuvailutulkkaus näkövammaisille

Ensi kertaa käytin näyttelyn avajaisissa kuvailutulkin palvelua. Näyttelija Mart Aas kertoi, mitä hän näki ja taiteilija lisäsi kommentin, miksi ja mistä on kerrotussa teoksessa kyse. Näkövammaisilla oli lupa kosketella teoksia.

Juuri rakentaessamme luiskaa havahduin ajattelemaan, että mihin todellisuudessa meidän kaupungissa on mahdollisuus mennä vapaasti pyörätuolia käyttämällä - elokuvateatterit, galleriat, kahvilat, teatterit, yökerhot?

Jenni-Juulia Wallinheimo vertailee nyky-yhteiskunnassa vammaista ja prostitoitua. "Kun prostituoidulle hänen ruumiinsa on työväline, olisi vammaisen ratkaisu unohtaa oma ruumis ja ajatella itseään pelkkänä päänä" hän tähdentää.

Elokuvassa «Pretty Woman» lähetetään Julia Roberts, joka on prostituoidun Vivianin roolissa, kaupasta ulos pelkän ulkonäön vuoksi. "Myös vammaiselle annetaan ymmärtää, että "meillä ei ole sinulle mitään"," lisää taiteilija.

Näyttely elokuvan pohjalta

Koko näyttely on rakennettu 1990-luvun elokuvan tilanteita ja dialoogeja käyttämällä. Vammainen nainen on laitettu Julia Robertsin rooliin ja miljonääriä esittävän Richard Gere'in tilalla on valtaa käyttävä yhteiskunta, sen sosiaalipalvelut, yhteiskunnan asenteet.

Lääketiede suhtautuu vammaan samoin - vamma määritellään lääkärin puolesta, joka etsii henkilöltä ulkoisia tai sisäisiä puutteita. Esimerkiksi puuttuvat aistit (näkö, kuulo), jäsenet (kädet, jalat), tai psyykkiset toiminnalliset osaamiset.

Löydöt analysoidaan ja niitä yritetään parantaa apuvälineillä, terapioilla, hoidoilla ja kuntoutuksella. On surullista, että päämääränä ei ole elämän laadun parantaminen, vaan yksilöiden mukauttaminen yhteiskunnan standardeihin.

Vammaisilta on estetty itse kokeminen. Elokuvassa «Pretty Woman» luksus elämykset ja asioiden kokeminen nostavat Vivianin itsetuntoa.

Näyttelyssä "Pretty Cripple" on paino kysymyksellä, miksi vauraus, hauskanpito ja ulkonäkö ei saisi kiinnostaa vammaisia naisia niin kuin ketä tahansa meitä? Miksi luullaan, että vammaisille riittää vain hengellinen ja harras kulttuuritarjonta.

Jenni-Juulia on itsekin syntynyt sairaana. Hänellä on osteogenesis imperfecta, luuston hauraus. Ajatelkaa, että vaan flunssaa sairastaessaan voi yskän puuskassa murtua kylkiluita. Muistuu satu prinsessasta ja herneestä patjakasan alla.

Juuri sellaista kokemusta näyttely "Pritty Cripple" tarjoaakin.

Näyttely "Pretty Cripple" on Y-galleriassa (Kyytri 2) avattuna joka päivä 11. huhtikuuta saakka klo 11-18. Tänän klo 17 tekee musiikkia No Output Läpptopilla ranskalainen Eric Cordier.

-

Monika Haava, Händikäpp-seuran puheenjohtaja:

Ensimmäinen näyttelyssä tullut kokemus oli säikähdys, koska minä aktiivisena toimijana en itseasiassa edes huomaa omaa vammaani.

Pretty Cripple on hyvin tarpeellinen näyttely. Ensisijaisesti ns. terveille ihmisille, että kanssakäymisessä pitäisi nähdä ihminen eikä hänen vammansa.  Yksi hyvä esimerkki tuli esille näyttelyssä. Siinä on otettu huomioon näkövammaiset, kaikki teostekstit oli laitettu pistekirjoitukselle.