TARU-tallin galleriassa Helsingin vanhalla linja-autoasemalla on esillä mm. kiinalaisella paperileikkaustekniikalla toteutettuja tauluja. Ne kuvaavat eläinkasvoisia hahmoja, jotka ovat pyrkimässä Idolsiin, Big Brotheriin, Top Modeliin, Popstarsiin ym. tosi-TV sarjoihin. Eihän vammaisuus poista nuorilta aikuisilta tähteyshaaveita.

Valvontavuorojeni aikana olen saanut kuulla ainakin yhdestä vammaisesta, joka on hakenut Idolsiin. Koelauluihin osallistuneita on varmaan enemmänkin, mutta jostain syystä alkukarsinnoista tehdyissä ohjelmissa ei ole vielä näytetty yhtään vammaisen osallistujan suoritusta. Sain tänään Eufemialta vinkin, että kaikki koelaulusuoritukset saattavat löytyä netistä. Toinen juttu on, jaksanko kahlata niitä läpi... :-)

Olen miettinyt vieraideni kanssa sitä, kieltävätkö tosi-TV ohjelmien formaatit vammaisten tähtikokelaiden näyttämisen vai onko kyse kiltteysrasismista? Eikö televisiossa voi vieläkään näyttää kolmea ilkeää tuomaria haukkumassa sokeaa tai rampaa, jos laulajakokelas on selvästi väärällä alalla? Vai pelätäänkö yleisön suuttumusta, jos taas poikkeuksellisen lahjakas laulaja pudotettaisiin kisasta idolille sopimattoman vamman vuoksi?

Entäpä jos Big Brother taloon päästettäisiin vaikeasti liikuntavammainen kilpailija? Olisiko hänen aamutoimiensa kuvaaminen kylpyhuoneessa tukikahvoista roikkumisineen ja hankaluuksineen suvaitsevaisuuskasvatusta vai sosiaalipornoa? Ja onko koko ajatus kilpakumppaniin rakastuvasta ja kameroiden alla sänkyyn päätyvästä vammaisesta yhä ohjaajille täysin mahdoton?

Lisäys 11.6.

Eilinen näyttelyvieras kertoi pohtineensa sitä, miksi Suomessa (ja erityisesti American Idolsissa) vaikeasti mielenterveysongelmaisten koelaulusuorituksia näytetään telkkarissa. Ihmisten, jotka ovat selvästi niin huonossa kunnossa, että tarvitsisivat hoitoa.  Enpä ollut tullut ajatelleeksi.

Vammaisten haukkuminen ei sovi ruutuun, mutta sen sijaan mielenterveysongelmaisille ja heidän käytökselleen tai pettymysreaktioilleen nauraminen on muka viihdettä...