Pretty Cripple -näyttely käsittelee vammaisiin kohdistuvaa vallankäyttöä ja valtarakenteita. Näyttelyn nimi tulee Garry Marshallin vuonna 1990 ohjaamasta romanttisesta elokuvasta Pretty Woman, joka My Fair Ladyn tavoin mukailee Bernard Shaw'n noin satavuotiasta näytelmää Pygmalion. Alkuperäinen tarina on runoilija Ovidiuksen käsialaa ja löytyy jo vuonna 8 jKr valmistuneesta eeppisestä runoelmasta Muodonmuutoksia.

Pygmalion-myytti kertoo lahjakkaasta kyproslaisesta kuvanveistäjästä, jota saarella asuvat naiset eivät keytmielisyydessään erityisemmin kiinnostaneet. Siksi hän alkoi veistää naista kivestä. (Miehen logiikkaa?) Kun veistos valmistui, se oli niin kaunis, että Pygmalion rakastui siihen oikopäätä. Hän nimesi patsaan Galateaksi ja hukutti sen lahjoihin. Lopulta Pygmalion meni temppeliin rukoilemaan Afroditea, että tämä antaisi hänelle vaimon, joka olisi yhtä täydellinen kuin Galatea.

Uteliaana naisena Afrodite poikkesi ateljeessa katsomassa Pygmalionin tuotosta. Huomatessaan sen näköisekseen, hän oli niin imarreltu, että herätti veistoksen henkiin. Niin Pygmalion ja Galatea saivat toisensa.

Vasemmalla: Étienne Maurice Falconet (1716-1791)
Pygmalion ja Galatea, 1763
Pariisi, Louvre

Oikealla: Jean-Léon Gérôme (1824-1904)
Pygmalion ja Galatea n. 1892
New York, Metropolitan Museum of Art

The Pretty Cripple -exhibition is about the use and the structures of power that face disabled people. The title of the exhibition is reminiscent of the 1990 movie Pretty Woman, which - like My Fair Lady - aspires to be a modern version of the play Pygmalion by Bernard Shaw. The original story is from the epic poem Metamorphosis by the poet Ovidius, dating to the year 8 A.D.

Pygmalion was a talented sculptor in ancient Greece who loved his work, but was not loved by the frivolous women of the island. One day, he chose a large, beautiful piece of ivory, and worked diligently at it until he finished. It was a statue of a beautiful lady. Pygmalion thought it was so beautiful, he clothed the figure, gave it jewels, and named it Galatea (sleeping love). Pygmalion went to the temple of Aphrodite, the goddess of love and beauty to pray for a wife just like the statue in his home.

When Aphrodite heard him, she went to the home of he sculptor to see what all the fuss was about. She was delighted when she saw Galatea. She thought it looked a lot like herself, so she brought it to life. When the sculptor returned home, he found Galatea alive, and threw himself at her feet. Galatea smiled down at him. They soon got married and Aphrodite blessed them with happiness and love.